Tuusula-viikon tiistaina kävin tyttäreni kanssa tutustumassa harvoin aukiolevaan Kellokosken sairaalamuseoon. Paikassa on todella mielenkiintoista mielisairaalan historiaa. Paikalla oli Tuusulan museon Harri Nyman kertomassa tarinoita ja tietoa menneestä.
Sotien jälkeen Kellokoskella oli yli tuhat potilasta, kun Kellokoskelle tuotiin menetetystä Karjalasta olleet potilaat. Kun kaikki eivät mahtuneet sairaalan tiloihin, osa sijoitettiin lähiseudun perheisiin, työtäkin tekemään. Tästä alkoi perhetyö, jota jatkui Harrin kertoman mukaan 2000-luvun alkuvuosiin.
Sairaalamuseossa kävi nyt tiistaina runsaat 300 vierailijaa, iltapäivän lopussa, kun olin tutustumassa, paikalla oli parikymmentä. YLE oli käynyt myös päivällä, huomenna keskiviikkona ohjelmaa tulee sairaalamuseosta niin radiosta kuin tv-alueuutisista.
Sairaalamuseosta kävelimme avoimen sairaala-alueen kautta Keravanjoen varta pitkin Ruukille, jossa Kinuskillassa sitten kunnon Ruukkipurkeri maistui. Niin näytti moni muukin samaan aikaan sairaalamuseossa ollut löytäneen Kinuskillan.
