Kunnioitetut sotiemme veteraanit,
arvoisa juhlaväki
Tänä aurinkoisena kevään päivänä vietämme jälleen kerran kansallista veteraanipäivää. 27 vuotta sitten tätä juhlapäivää vietettiin ensimmäisen kerran. Huhtikuun lopun päivämäärä merkitsee Suomen historialle ja etenkin itsenäisyytemme puolesta taistelleille veteraaneille Lapin sodan päättymistä sekä rauhan alkamisen ajankohtaa.
Tästä alkoi kansakuntamme sodasta toipuminen kohti parempaa tulevaisuutta.
Tämänvuotisen veteraanipäivän teema onkin Kiitollisina kohti tulevaisuutta – Tacksamma emot framtiden
Tämän päivän sotiemme veteraanit olivat merkittävä osa Suomen sodan ajan puolustusvoimia. Veteraanit turvasivat itsenäisyytemme, jälleenrakensivat maan ja myöhemmällä toiminnallaan loivat lujan perustan Suomen nykyiselle arvostetulle kansainväliselle asemalla. Veteraanien työ loi myös perustan kansakuntamme keskeisille arvoille, vapaudelle ja vastuulle sekä yhtenäisyydelle ja yhteistyölle.
Suomi oli sodan päättyessä yhdessä historiansa vakavimmista käännekohdista. Sodassa oli saavutettu torjuntavoitto, maata ei ollut miehitetty, mutta voimat oli jouduttu ponnistamaan äärimmilleen. Yhteiskunta oli valjastettu olemassaolon taisteluun. Välirauhansopimuksella Suomi oli menettänyt 12 prosenttia pinta- alastaan, 420 000 ihmistä oli menettänyt luovutetuilla alueilla kotinsa, Suomen maksettavaksi oli määrätty suunnattomat sotakorvaukset.
Kaikesta tästä selvittiin. Evakot asutettiin, sotakorvaukset maksettiin, nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme perusta rakennettiin kovalla työllä.
Kovaa työtä teki myös oma enoni, joka haavoittuneena sotiemme veteraanina Somerolla rakensi maatamme maanviljelijänä ja aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hinta oli ollut perheessä kova – kaksi muuta enoani kaatuivat jatkosodan viimeisenä kesänä kahden viikon sisällä Tali-Ihantalan taisteluissa. Tuska tästä purkaantui Erkki-enolla vasta, kun hän haitarin syliinsä otti ja laulu alkoi läheistensä ympäröimänä.
Tänäkin veteraanipäivänä me suomalaiset olemme kiitolllia veteraanisukupolville heidän uhrautuvasta työstään isänmaamme hyväksi. Niin sodan kuin rauhankin aikana. Kiitollisia emme ole pelkästään tänään, vaan jokaisena vuoden päivänä. Tämän kiitollisuus on osoitettava niin sanoin kuin teoinkin.
Nykyisen yhteiskuntamme tila on kovin erilainen kuin sodan ajan Suomessa. Siitä huolimatta meiltä vaaditaan pitkälti samoja ominaisuuksia, joilla sotavuosina ja niiden jälkeisinä aikoina maamme hyvinvoinnin perusta turvattiin: rohkeutta, uhrautuvaisuutta, sitkeyttä, uskoa tulevaisuuteen ja ennen kaikkea ahkeruutta.
Nyt olemme taas uudessa kulminaatiopisteessä. Yhteiskuntamme on murroksessa ja pysyväksi ajateltu hyvinvointivaltio on muutoksessa, kun taloussuhteet muuttuvat, teknologia kehittyy yhä kiihtyvällä vauhdilla ja tulevaisuus on yhä arvaamattomampaa.
Rakenteita muutetaan Tuusulassakin, kun yritämme rakentaa tulevaisuutta toiminnallisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Onneksi kuitenkin rauhanoloissa.
Rauha ei ole kuitenkaan itsestään selvyys. Pitkään ajattelimme sotilaallisten uhkakuvien muuttuneen pysyvästi. Suomea eikä muutakaan Eurooppaa enää mikään perinteinen uhka kohtaisi.
Toisin on kuitenkin käynyt. Kaksi vuosikymmentä sitten Balkanilla näimme tapahtumia, jotka järkyttivät. Näinhän ei pitäisi ainakaan Euroopassa tapahtua.
Nyt viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana tapahtumat Ukrainassa ovat lopullisesti herättäneet suomalaiset pohtimaan vakavasti turvallista tulevaisuuttaan Euroopassa. Mieleen on valitettavasti tullut toisen maailman sodan alla olleet tapahtumat niin etelämpänä Eurooppaa kuin Suomen itärajalla.
Uskottava puolustus onkin tulevaisuuden rakentamisemme tae. Tätä työtä teemme niin materian kuin hengenkin voimalla. Tämän ovat sotiemme veteraanit todistaneet.
Sotiemme veteraaneja on keskuudessamme vielä 30 000 ja heidän keski-ikänsä on jo 90 vuotta. Keskisellä Uudellamalla heitä on 253.
Tuusulassa näitä kunniakansalaisiamme on 72
Arvoisat veteraanit,
Toivotan Tuusulan kunnan puolesta teille hyvää kansallista veteraanipäivää sekä terveyttä ja voimia tulevaisuuteen.